Search

Rakkaudesta lajiin.

Kuka minä olen?

Pirjo Saarela, 49 v. Kädentaitaja, liiketalouden tradenomi vuodelta 1998 ja kuvataiteilija vuodelta 2018. Kahden zoomerin äiti. Väylänvartelainen, paljasjalkainen Kivirannan kasvatti. Juuret syvällä Torniojokilaaksossa. Poikkinainnin perinteiden mukaisesti mies löytyi toiselta puolen jokea. Monenlaista elämän varrella tehnyt. Veri veti kuitenkin yrittäjyyteen, luovuuteen, käsillä tekemiseen. Aikuisiällä harrastuksena aloitetut kuvataiteen opinnot veivät mennessään ja antoivat intohimon myös taiteen tekemiseen.-Pirjo S.

Väylänvartelainen

Minun maisemani

Vastapainoa ja voimaa työlle saan näistä Torniojoen maisemista.  Aamun ensimmäisen kahvikupin juon parvekkeella, vuodenajasta huolimatta. Kun olen kesällä vapaalla, rentoudun täyttämällä sanaristikoilla. Joskus käyn iltakävelyllä viereisellä uimarannalla ihailemassa taas kerran upeaa auringonlaskua. Väylänvarren maisema on joka päivä erilainen. Usein abstraktit teokseni saavat aiheensa pienistä hetkistä tässä koko ajan muuttuvassa maisemassa valoineen, pilvineen ja puiden havinoineen valokuvaan tallennettuna.

Mikä on meän kielen kaunein sana? Se on Väylänvarsi.

Kuvataiteilija

Taiteeni

Materiaalit ja värit niiden edellä ovat inspiraation lähde toteuttaa teoksia, joiden lähtökohtana ovat usein hetket tai ajatukset elämässä. DIY ja kierrätysmateriaalien käyttö on taiteessa mukana osana ideaa, uutta ja vanhaa yhdistellen.

Taiteessani yhdistyy myös käsillä tekeminen ja digitaalisuus. Digitaalisten teosten  pohjana on usein kuva fyysisestä teoksesta tai sen välivaiheesta.

Repertuaari on laaja. Tekstiilitaidetta, abstrakteja akryylimaalauksia, mehiläisvahaa, mixed mediaa, valokuvaa, digitaalista kuvankäsittelyä ja kaikkea näiden väliltä.

Kädentaitaja

Harrastukseni on työni ja työni on harrastukseni.

Luonnostaan ompelija. Käsillä tekemisen taito suvun perintönä. Lahja mutta toisaalta myös kirous. Periaatteena mitä ei osaa tehdä, se opetellaan. Isäni on puuseppä. Äitini kutoo joka vuosi kaikille perheenjäsenille villasukat. Sisareni leipuri-kondiittori ja käsityönopettaja. Tätini valmisti 28 vuotta yrityksessään nahkasta työhanskoja ja palokintaita. Mummoni kutoi mattoja, teki ristipistoja ja hardangelia, maalasi posliinia. Veljeni sitoo perhoja. Kotonani ei koskaan kielletty tekemästä. Ompelun aloitin barbin vaatteilla ja penaaleilla. Aina sai kaivaa kangaskaappia ja ommella äidin Berninalla omiin tarpeluksiin.

DIY edellä kaikessa tekemisessä ja elämäntapana. Kädentaitajan välineinä ompelukone, sivellin ja kuviosaha. Ompeluksia, tuunauksia ja sisustusta. Kaunista asumiseen olemiseen ja työskentelyyn. Intohimo visuaalisesti miellyttävään lopputulokseen kaikessa tekemisessä.

Joskus projektit paisuvat melkeinpä jopa tragikoomisiksi spektaakkeleiksi, joiden toteutuksessa ei lopulta ollut mitään järkeä. Mutta kun sinnepäin ei riitä ja Less is too little. 

Elämänikäisestä harrastuksesta tuli lopulta työ.

5-vuotiaalle tyttärelleni ompelemani prinsessapuku päiväkodin vappunaamiaisiin.

Yksinyrittäjä

Sanotaan, että Suomessa käsityöyrittäjyys ei kannata eikä kuvataiteella elä.Minä valitsin molemmat.

Sateenkaarirakkaus taidenäyttelyn avajaiset. Perinteinen sisarusten yhteiskuva. Taustalla tekstiiliteos Petsivaana.

Mistä Maiden Lilly Finland sai nimensä?

Siskosten intohimo, palo tehdä käsillään. Ajatukset, ideat ja suunnitelmat tulevasta. Projektimme tarvitsi nimen, rakkaalle harrastukselle. Työnimi ompeluksille. Piikalilli.

Kutsuin aikoinaan pikkuista siskoani piikaksi, 9 vuotta minua nuorempaa. Peräpohjolalaisen tavan mukaan perheen nuorin tytär on aina Piika. Oman lapsensa hän nimesi Lilliksi. Piikalilli, yhteinen, pikkuinen, sisko, sydämeltään suuri.

Piikalillin projektit, suunnitelmat ja tuotteet jäivät elämän viedessä muihin suuntiin, odottamaan tulevaa.

Vuonna 2014 yritykseni päätoimialan vaihtuminen kuvataideopintojeni myötä taiteelliseen luomiseen  tarvitsi nimen. Nimi syntyi luonnostaan, puolessa tunnissa lyijykynällä paperinpalalle.

Piikalilli kasvoi neidoksi. Piika muuttui Maideniksi, Lilli Lillyksi. Suomalaisen käsityön merkiksi Finland. Maiden Lilly Finland.

Piikalilli ja Maiden Lilly, siskoksia, sydämeltään suuria. Kumpikin yhdessä aivan oman laisiaan.

-Isosisko Pirjo & Pikkusisko Pia –

Mistä Maiden Lilly Finland sai alkunsa?

Farkkulaukuista. Ateljeen kätköihin vuosien aikana kerätyistä materiaaleista, pitsiliinoista, napeista, nauhoista ja  farkuista. Elämänikäisen harrastuksen aikana kaiken mahdollisen omelleena, en löytänyt silloin 5-vuotiaalle tyttärelleni, omalle Piikalleni,  juuri oikeanlaista balettikassia. Näin syntyi ensimmäinen farkkulaukku. Ateljeen kätköistä, tarpeeseen tehty Vintage Jeans Bag. 

Pikkuhiljaa mallisto laajeni farkkulaukuista pussukoihin, rintarosseihin, avaimenperiin, kenkäpusseihin. Sitten unisieppareihin. Sitten nahkatuotteisiin. Lopulta taiteeseen ja taideprintteihin. Ympyrä on sulkeutunut.

– Maiden Lilly Finland & Art by Pirjo S.-

Sofia & The Balettikassi vuonna 2010.
AteljeePutiikki Down Under.

Mitä Maiden Lilly Finland tekee nyt?

Taidetta sen eri muodoissaan. Unisieppareita sisustukseen ja hyviin uniin. Nahkatuotteita arjen tarpeisiin. Farkkulaukkuja ja asusteita kierrätysmateriaaleja hyödyntäen. Taideprinttejä käyttötaiteeksi koteihin. Taidepostikortteja keräilijälle ja ilahduttamaan lähetettynä ystävää. Tilaustöitä ja ompeluksia satunnaisesti ja tarpeen vaatiessa.

Yksinyrittäjänä omalla AteljeePutiikilla työskennellen. Oman malliston tuotteiden suunnittelua ja toteutusta, verkkokaupan ylläpitoa, tuotekuvauksia ja markkinointia. Inspiraation tullessa taidetta. Tekstiilitaidetta, maalauksia ja digitaalisia teoksia. Kaikessa kierrätysmateriaalit edellä, uutta ja vanhaa yhdistellen. 

"Sun perusluonne on sellanen maaorava mangusti, joka säteilee sinnesuntänne ja on haltioissaan kun se saa posket täyteen pähkinöitä, mutta silti se ei kuitenkaan osaa lentää, että se pysyy ihan jalat maassa. Varmaan sit siks ettei sillä ole siipiä. Muutoin kantti riittäis kyllä myös lentämiseen.”

Love for details.